Ei ollut meidän tytöillä tanä vuonna ilmapalloa, kun viime vuotinen oli vielä tuoreessa muistissa. Ostin sellasen foliopallon omaks ja muiden iloks ja vein sen sit tietysti kotiin iloisena vapusta ja keväästä. Mutta hui kauhistus minkä vastaanoton sain tullessani pallon kanssa sisälle! Kuin maailman pelottavin/kammottavin/uhkaavin kapistus olis leijaillu meidän keittiön katossa! Aivan mahdoton haukunta joka kerta kun koirat menivät keittiöön, ja huomasivat sen katossa. Ja kun se hiljalleen alkoi laskeutua päivien kuluessa alemmas, huuto senkuin yltyi vain! Joten tästä viisastuneena jätin pallon ostamatta, mutta simaa ja munkkeja kuitenkin tein, ne maistuivat kummasti!

Lauantaiaamulla meillä oli Hertan kanssa keinukurssi ATT:n hallissa Liedossa, Karjalaisen Marja opetti keinukammoisille koirille keinulle menoa vauhdilla. Ensimmäisen kerran Hertta vähän himmas ja aristeli mut ku huomas et se olikin tosi kiva paikka ku sielt sai namei ihan simona niin johan alkoi vauhtia tulla! Tehtiin toistoja kahdella keinulla ja ens lauantaina jatketaan! Halli oli muuten tyhjä joten saatiin viel tehdä omia juttuja ja kyllä Hertta on taitava! Kunhan mä viel saisin itelleni sellast varmuutta ja taitoa niin eipä mitiä hätiä. Treeniä, treeniä treeniä ja viel kerran treeniä! Onneks sain kuulla et nyt on Mynämäen kentälläkin jo esteet niin päästään sinnekkin vähän lyhyemmän matkan päähän treenaan!

Meillä oli taloyhtiön porukan kanssa pienet vappubileet meidän pihalla. Aloitimme  sisällä skumppamaljan kohotuksella kevään juhlan kunniaksi ja joimme munkkikahvit. Ulkona sataa pirskotteli hieman joten odottelimme hieman aikaa ennen kuin pääsimme jekkupalloa pelaamaan. Parkkipaikka oli tähän tarkoitukseen hyvä paikka koska siellä on asfaltti. Maitopurkit riviin ja pallo jalkaan ja potkimaan. Mestaruus ratkaistiin nopeasti uusintakierroksen jälkeen kun kolmella oli sama tulos, ja konkarin kokemuksella voitin tämän skapan. Ismo tahtoi viel kokeilla uudestaan kun hän veti ekan kerran kylmiltään eikä saanut kuin yhden purkin kumoon, mutta toisella kerralla meni enemmän ja jos ois ollut kisassa  niin ois hän voittanut mutta tätä ei laskettu.

Sitten siirryimme pelaamaan petankkia, ja siinä oli tytöilläkin tärkeä osuus, heidän tehtävänään oli haukkua aidan takana lentäviä palloja ja kannustaa pelaajia. Pari kertaa pieni puinen pallo kieri aitauksen alta heidän ihmeteltäväkseen, ja olikin kiire saada se pois ennenkuin Robin pureskelee sen puruiks. Tässä lajissa ei minulla ollut mitään jakoa, "Meidän perhe" toisesta talosta oli ylivoimaisesti paras! Hieman teki mieli ripustaa Ismo roikkumaan kauluksessa olevasta lenkistä amppelikoukkuun mut annettiin sit kuitenkin olla!

Nälkä alkoi haitata pelaajien keskittymistä joten grilli kuumenemaan ja makkarat myös. Meillä oli nyyttärikestit, ja kannoin pöytään ihania herkkuja, fetasalaattia, lohimunakasrullan, patonkia ja halukkaat saivat tosiaan grillata makkaraa. Juomat oli jokainen tuonut makunsa mukaan. Lohirullan somisteena olleet sitruunat kiinnostivat Robinia kovasti ja hän saikin yhden maistiksi. Vähän kirpeää mut sinnikkäästi tyttö yritti maistella mut ei sit kuitenkaan saanut syötyä! Hertta ei sit ensiyrityksen jälkeen mennyt lähellekkään!

 

Illan hämärtyessä ja kelin viilentyessä siirryttiin sisälle jatkamaan ... Jääkiekkoa tuli telkusta mutta se sai ihan omia aikojaan edetä ohessa, meillä riitti juteltavaa ja juotavaa... Koirat saivat rapsutuksia ja silityksiä kuten myös kissa joka nautti sohvan selkänojalla rapsutuksista.

Kaikki hauska loppuu aikanaan ja niin oli tämäkin vappuaatto vaihtunut jo Vapun päivään kun vieraat lähtivät ja me käytiin tyttöjen kans viel pienel lenkil. Aamulla ei kuitenkaan nukuttanut kovin pitkään, jo ennen 7:ää olin hereillä ja mikä siin sit, mentiin ulos ja join kahvit ja menin kuitenkin viel takasin sänkyyn lukemaan, ja tulihan se unikin sit viel, joskus 10:n jälkeen noustiin ylös ja join uudet aamukahvit voileivän kera ulkona ihanan lämpimässä auringon paisteessa.

Muuten ei Vapunpäivänä tapahtunut yhtään mitään, loikoiltiin telkan ääressä ja kerättiin voimia alkaneeseen  toukokuuhun, kalenteria katsoessa näkyi olevan aika paljon erilaista tohinaa tiedossa! Ja hienoimpana kaikista  kesäkuun 4:nä  Rakas tyttäreni painaa  (toivottavasti!) valkoisen lakin hiuksilleen  Sillä niin hyvillä arvosanoilla lähtivät hänen kokeensa ylioppilaslautakuntaan että en jaksa uskoa että ne tulisivat hylättyinä takaisin.