JIIIIIHAAAA! Meidän kisaura korkattu upealla nollaradalla! Eilen illalla oli ATT:n hallilla epäviralliset kisat ja osallistuimme Hertan kanssa minimöllien hyppyradalle. Päätin jo heti kun näin tammikuussa että on hyppyrata et nyt mennään eikä meinata, vaikka kyllä kisan lähetessä alkoi puntit tutista ja epäluulo iskeä takaraivoon; kahteen viikkoon emme olleet käyneet treeneissä eikä lähelläkään hallia yhdessä, joten ajattelin et mitäköhän täst taas tulee. Ennen kisaa kotona makasimme Hertan kanssa sohvalla, se mun mahan päällä ja pää mun kaulaa vasten, supattelin sen korvaan kuinka hieno koira ja että sen pitää olla sit hieno tyttö ja mennä esteet oikealta puolelta ja totella mitä mami ohjaa...Ja matkalla sain itselleni tsemppausta radiosta; sielt tuli Hurriganesien  "Get on" ja mä tykkään siit kauheesti, lauleskelin ja ajattelin et jospa se sittenkin...

No hallilla sit taas alkoi usko mennä... saimme lähtönumeroksi 1, kun taas olimme paikalla niiiiiin ajoissa, pitäs vissiin ruveta opettelemaan myöhästymistä! Ja koiria niin maan vietäväks! Tosin suurin osa oli makseja kun ne olivat vuorossa ensimmäiseks. Niitäkin oli sit melkein 40! Ja tuttuja oli kisaamassa, meidän treeniryhmästä Jonttu ja Ammu jotka sitten menivätkin hienosti molemmat nollaradan ja Jonttu oli 3. ja Ammu 10.s  Hienoa! Onneksi Raija ja Niilo tulivat Millan kanssa katsomaan meidän kisaa, ja antamaan vähän viel viimehetken ohjeita, mä olin ihan kipsissä jotenkin...Rataan tutustuminen alkoi, ja mä mietin mielestäni ihan kelpo ohjauksen ja katselin et monet mietti samanlaista kuviota, joten en ihan pihalla ollut!

Ja sitten:" Lähtövuorossa shetlanninlammaskoira Hertta ohjaaja Pirkko Nieminen ATT:stä" , ja niin mentiin! Itse radasta en muista muuta kuin et ajattelin kuinka hienosti Hertta tottelee mun ohjeita ja seuraa mun kättä, ja kaikki menee hienosti! Viimeistä edellinen este oli kierto ja sit viimenen... JEEEEE me tehtiin se! Nappasin Hertan syliin ja halasin ja suukottelin minkä ehdin!!! Mun ihana Hertta! Näin myös Raijan ilmeestä et hienosti meni!  Minejä oli kaikenkaikkiaan varmaankin 27 joten saimme odotella aika tovin ennen kuin selvisi miten olimme sijoittuneet. En uskaltanut katsoa miten muut minit menivät mutta muutaman näin ja meni aika hienosti ja nopeesti! Jännitys oli kova vaikka tiesin että emme olleet kovin nopeita kun en uskaltanut ihan täysiä päästellä kun halusin tehdä hyvän radan. Mutta emme me huonojakaan olleet! Kuudenneksi tulimme ja miten hienolta tuntui nähdä oma nimi siellä melko ylhäällä listalla! Mä oon niiiiiiin iloinenmun Hertasta! Ekan kerran näin isoissa kisoissa eikä ollut milläänkään radan reunalla olevista ihmisistä! Vaan paineli rataa minkä kerkes! Ja en minäkään ajatellut yhtään mitään muuta kun sitä omaa suorittamista kun radalla oltiin!

Tästä on hyvä jatkaa! Sunnuntaina on Porissa shelttirieha ja olen ilmoittanut meidät sinne Ei kisaavien luokkaan agiin... Nyt on paljon helpompi jo ajatella uusia kisoja kun on yhden kerran onnistunut, ei pelota yhtään niin paljon ku viel eilen ennen kisaa!

Meidän perjantairyhmästä kisasi vielä medeissä Diiva saaden myös nollatuloksen ja oli 5. Joten kyllä saa Virpi olla meistä ylpeä, kaikilla nollarata! HYVÄ ME!!!