Tietokone ongelmien vuoksi on jäänyt paljon kirjoittamatta mutta nyt tulee sitten senkin edestä , toivottavasti jaksatte lukea !

Ensimmäiseksi mennään Valkeakoskelle, jonne lähdimme Robinin kanssa Irina Poletaevan syyniin.   Tuomari tykkäsi hampaattomasta,karvattomasta ja laiskasti liikkuvasta Robinista EH:n verran, mutta eipä tuo niin kauheesti haitannut kun tavoite jonka olin tälle vuodelle asettanut oli jo saavutettu.

Robin Valkeakosken KR näyttely, Irina Poletaeva, Suomi:

Very feminin. Excellent bones. A bit too deep skull. Muzzle & topskull could be more parelled. Scissors bite. Missing few premulars. Good ears, correct neck. Flat topskull. Rather high set tail. Enough fore chest. ???  long loin. Should have more drive in movement. Correct coat texture.

( Tuohon draivin puutteeseen oisin voinut sanoa että tuleppa katsomaan agility radalle  )

Seuraavana päivänä oli varattu Robinille silmätarkastus, koska sillä oli sellaisia harmaita täpliä ja edellisestä oli kulunut yli kaksi vuotta. Terveet silmät lukuunottamatta YHTÄ ylimääräistä ripseä sekä sikiöaikaista verisuonijäännettä. Noiden täplien vuoksi vaihdettiin ruokaa (TAAS) josko sen rasva olisi parempaa ?

Viikonloppua odotin jännityneenä, meillä olisi kahden seuran mestaruuskisat, ja piti viikolla käydä vähän viimeistelemässä ennen kisaamista, mutta hektinen elämä vaati veronsa enkä jaksanut lähteä. Lauantaina lähdimme Mynämäkeen vähän sekavin miettein, mutta onneksi pääsimme radalle tekemään viime hetken treenit ennen muiden saapumista kisapaikalle.

Hertta oli vuorossa minien kakkosena ja likka lähti menemään ihan tosissaan, ja minähän otin varmaan vähän liian varmasti putkeen lähetyksen ja niinpä Hertta otti siitä vitosen kiellosta, mutta loppu, siis kontaktit ja kepit mentiin sitten aivan moitteettomasti eikä aikaakaan mennyt yli, mutta vitosen takia jäimme palkintopallien ulkopuolelle nelosiksi. 

Robinin olin ilmoittanut medeihin, koskapa se sen kokoinen on ( 35,5 cm) ja kakkosina niin ikään lähdimme radalle. Ja nyt mentiinkin sitten lujaa, ja niin upealla nolla radalla suoritettiin osuutemme että pois alta!  Enkä meinannut millään uskoa kun kaverit onnitteli meitä jäähdyttelylenkiltä tultuamme että me voitettiin medien mestaruus! Mutta niin vaan seistiin keskellä palkintojen jaossa ja saatiin toooooooosi iso pokaali kotiin tuomisiksi. (kiertopalkinto)

Seuraavana päivänä oli vuorossa ATT:n seuramestaruuskilpailut, joihin olin ilmoittanut vain Hertan. Eilisestä innostuneena kyselin varovasti, josko voisi jälki-ilmoittaa koiran ja se onnistui. Robin medeihin ja eikun menoks.

Rölliradan aikana olin töissä kentällä, tehtäväni oli kuljettaa suorittavan koiran taluttimet  lähtö alueelta maali alueelle ja senkin välillä unohdin kun koukutuin seuraamaan mainioita röllien suorituksia.

Kisajärjestys mölleillä oli  maksi-medi-mini, joten minulla oli aikaa tarkkailla miten muut menivät, ja Robinin kanssa lähdimme kisaan medien viimeisinä. Ihan rennosti päätin mennä, ei paineita. Ja niin vaan kävi että me tehtiin TAAS 0-rata! Ihan mahtava fiilis ja tunne kun päästiin maaliin! Me tehtiin se mitä mä en ois ikinä uskonu Robinin kanssa tekeväni! Jo toinen puhdas suoritus samana viikonloppuna!!!

Enkä kerennyt kauaa fiilistellä Robinin suoritusta kun minit jo aloittivat ja meidän lähtö Hertan kanssa oli kolmatena. Pumppu hakkas varmaan viel kahtasataa ku asettelin Hertan lähtöön, kävelin alkuun ja annoin luvan lähtee ja niin taas mentiin ja nyt mentiinki tosi lujaa Hertan kanssa! Enkä meinannut millään uskoa maalissa että TAAS 0-rata, ja mikä vauhti Hertasta löytyi! Raija huuteli mulle et: "Pirkko, sä oot kone!" ja mä huohotin ja suukottelin Herttaa minkä kerkesin! ( Raija sano jälkeen päin et hän ajatteli et jaksanko mä niin nopeesti mennä uudelleen radalle !)

Alkoi jännitys, mihin meidän loistavat suoritukset riittäis: Palkinnoille aavistelin pääsevämme mutta kuinka korkeelle, oli viel arvoitus. Ja niin kävi; Robinin vauhti riitti pronssille ja Hertan hopealle, eipä ois aamulla uskonu että pokaaleja kahmitaan ihan näin huikeesti! Arja käski palkintoa antaessaan  hommata viel maksikoiran ni saadaan sit  viel enemmän niit .

KIITOS kaikille kannustajille ja taustajoukoille, oli mahtavaa olla tänään se ONNISTUJA!  Mä kyllä ylitin itseni sataprosenttisesti tänä viikonloppuna, ja ilman teitä mä en olis koskaan lähtenyt tällaseen mukaan!