Kyllä, vaikka olisi luullut että eilen aamulla ei sieluakaan ole hengissä sen tykityksen jälkeen mitä oli vuodenvaihteessa... Hertta pelkäsi paukkumista ihan tosissaan, läähätti ja haki minusta turvaa, pälyili ympärilleen koko ajan vaikka oltiin ihan kotosalla, verhot kiinni ja telkkari kovalla... Rauhoittui vasta puol kaks mun viereen nukkumaan. Ja aamulenkillä oli vielä kovin varuillaan, sai onneksi asiansa tehdyksi. Robin, meidän rautahermo ei ollut milläänkään vaikka ois paukkunu kuinka, nukkui sohvalla tai lattialla ihan rauhassa, ei pahemmin edes korviaan heilutellut paukkujen tullessa. Aamulenkil kiinnosti kovasti lumen alta näkyvät tykistöjätteet... onneks oli tosiaan satanut lunta niin ei näyttänyt niin siivottomalta.

Illalla oltiin vähän kauempana lenkillä ja eikös joku keksinyt ampua viel jäljelle jääneitä paukkujaan ja Herttaa vietiin! Kyllä pisti siin kohtaa vihaksi, kun pieniä kiusataan!

Uusi vuosi tuo tullessaan lisää agility treenejä, heti ens perjantaina alkaa normi treenit ja seuraavana lauantaina mennään Hertan kanssa ohjaustekniikka-kurssille.

Näyttelyt korkataan todennäköisesti loppiaisena mätsärissä, vähän harjoitusta Turun kv- näyttelyyn, johon molemmat on ilmoitettu. Karvaa tosin lähtee kummastakin, joten katsotaan nyt miten käy.

Tässä kuvat meidän tytöistä.( Kuvat Sirpa Saari)