No, yhdenkö vaan
Siitä lauma lähtee
kasvamaan.
Seuraavaksi huomaat,
että oletkin jo köyhä
ja naapurit kuiskii,
että päästä vähän löyhä.
Ei yhdestä vaivaa ja kaksi
on hauskaa,
kolmas on helppo,
eikä neljäs
tee tuskaa.
Viides on ihana,
ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy hauvoilla aivan
tuota pikaa.
No uskallatko leikkiin,
miten olis vielä yksi?
Kai keittiössä häkissä saa
sen säilytetyksi.
Sängyillä, sohvilla kyllä
löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkin hoito
iltoja kai pilaa.
Ne käyttäytyä osaavat,
ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan
jostain raivaa.
Sohvalla on karvaa,
ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn
sekaan häviää.
Kai kodinhoito kärsii,
vaan mitä muutamasta
kuononjäljestä ikkunassa tai
karvahahtuvasta?
Jos tämä pentu pidetään,
niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja
puhtautta tupaan.
Ei koirien määrälle ole
ylärajaa
ja yhtäkin ilman oisi
laumasi vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas
pörröpää.
Laskut vain kasvaa ja velkaa
jää.
Ei sukulaiset kyläile ja
ystävätkin hylkää,
paitsi koiratuttavat, joilla
samat kuviot nää.
Nurmikko ja pihapensaat
kuihtuneilta näyttää,
kun näyttelyt ja kilpailut
sun viikonloput täyttää.
Koiranruoka, vitamiinit,
treenit, rokotukset.
Ja näyttelyt ja kilpailut ja
matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä kohta
oonko vainaa?
Silloin lempisessusi pään
polvellesi painaa.
Se katsoo sua rakastaen ja
sinä päätät jaksaa
pitää koko hunnilauman,
maksaa mitä maksaa.
Yksi tähti näyttelyyn, yksi
jalostusta varten,
yksi sylikoiraksi, kaikki
täyttää jonkin tarpeen.
Mutta talvi on kurja, ei
koiratkaan tykkää.
Lenkkinsä ne tarvitsee
vaikka taivas räntää lykkää
tai naamasi on sininen
pakkastaivaan alla.
Ja iltaisin ne ulos saa
ainoastaan karjumalla.
Koirat ja näyttelyt,
jännitys ja naksut,
vaiva sekä huoli, paineita
ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on
koirat elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat,
ja parhaat ystäväsi.
On maailmasi muuttunut, ei
mikään enää sama,
kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama
Äsken istuin parvekkeella ja nautin teestä ja voileivistä ihanan lämpimän auringon seurassa! Mulle paistaa ilta-aurinko parvekkeelle ja patiolle alakertaan, ja se on hieno juttu se! Patiolla on viel lunta jonniin verran, yritin sitä lapioida poiskin, mutta en ihan kaikkee jaksanu, sitä on siel varmaan metri parhaimmis paikois! Mut jospa nyt sit sulais nopeemmin ku on vähän sotkuttu! Koirat auttoivat parhaansa mukaan haukkumalla ja pomppimalla lapion edessä 
Kommentit