Yhtä aurinkoa on omistaja eilisen erkkarin jälkeen! Ei sen kummempaa sijoitusta mutta kaksi upeaa esiintymistä kehässä tai oikeestaan kolme, olihan Robin kilpailuluokassakin kävelemässä, mutta siihen se sit jäi.  Avoimessa luokassa 47 narttua, joten isossa porukassa oltiin, ja toiveet oli aika huonot kun katselin niitä muita kauniita runsas turkkisia koiria, miten meidän melkein pystykorvaisilla voi olla mitään mahiksii! Meidän tytöt olivat molemmat samassa luokassa, mutta avuksi ensiesittelyyn sain Sirkun,KIITOS!!! Hertta käveli upeasti hänen kanssaan. Ja myös Anulle KIITOS koirien pitämisestä!

Ensin oli Robinin vuoro, nostin pöydälle ja otin molemmat korvat käsien sisään ja supattelin tytön korvaan rauhoittavia ja kannustavia sanoja kun tuomari vielä arvosteli edellistä koiraa. Suoristin karvat ja asettelin koiran seisomaan asentoon  ennenkuin tuomari tuli ja voi miten upeasti Robin esiintyi! Ja tuomarin käsittelyssä tyttö oli ihan cool, ainoastaan minun sydän läpätti varmaan 200 kun tuomari katsoi suuhun, voi EI tähänkö tää tyssäs, kun katsoi viel toiseltakin puolelta tarkemmin, sieltähän puuttuu 3 hammasta yhteensä! Tuomari käsitteli koiraa hyvin hellästi ja kauniisti puhellen hiljaa jotain itekseen. Sitten tuli lattiaesiintymisen vuoro, käveltiin kolmio ja asetuttiin seisomaan tuomarin eteen ja arvostelu alkoi. Mä tärisin ja vapisin , miks? En tiedä, mutta katsoin herkeämättä avustajan kättä, ja kun se tarttui punaiseen nauhaan, alkoi vesi virrata silmistäni, niin että tuskin näin kävellä kehästä ulos! VOI miten onnellinen olin! Meidän Robin on ERINOMAINEN!!! Vaikka kyllähän MÄ sen tiesin, mutta että BRITTI tuomari oli JENKKI koirasta samaa mieltä, SE OLI JOTAKIN!!!

Tässä vielä Robinin arvostelu: Irene Beaden, Iso-Britannia, Paimio Shetlanninlammaskoirien erikoisnäyttely 27.3.2011

Attractive shaded sable of ideal size. Head balanced but a little deeper than I like. Dark wellplaced eye. Neat ears. Good reach of neck. Good front and hind angulation. Superbone and substance for her size. Long tail, Supergood coat condition. Moves soundly front and rear.

Hertan vuoron tultua olin jo vähän ehtinyt rauhoittua liikutukseltani,ja tietysti esitellä kaikille mun UPEETA koiraa! Samalla tavalla nostin Hertan pöydälle kun tuomari vielä arvosteli edellistä ja taas korvat käsien sisään ja rauhoittavat supattelut ja suukottelut pienelle. Hienosti esiintyi myös Hertta, uskomatonta miten voi koirat olla rauhallisia, vaikka ympärillä on väkeä ja aivan vieras ihminen tulee käpälöimään niitä! Mutta niin vain Herttakin seisoi käsittelyn hienosti, söpösti suorastaan. Lattia esiintyminen meni myös hienosti, ainakin mun mielestä. Ja taas silmät tarkkana avustajan kädessä odotin, voi miten ne sekunnit voivatkin olla piinaavan pitkiä! Mutta tällä kertaa sormet tarttuivat siniseen nauhaan, ja hetken ajattelin vanhaa arvostelua, H, no okei sit, mut samassa muistin et hei sehän on EH!!! Ja sama riemun tunne täytti mielen, mun pikkunen on kuitenkin ERITTÄIN HYVÄ!

Hertan arvostelu: Irene Beaden, Iso-Britannia, Paimio, Shetlanninlammaskoirien erikoisnäyttely 27.3.2

 Jet black tri of a little smaller size. Head is balanced for size. Sweet dark wellplaced eye. Neat ears. Good reach of neck. Good front and hindangulation.Moves soundly. Stands and shows foursquare. I´d prefer more of her.

Kyllä mä olen YLPEÄ mun tytöistä! Ja kaiken kaikkiaan koko päivä oli hieno, hyviä tuloksia monelle tutulle koiralle. Näimme myös paljon vanhoja tuttuja kuin myös uusia mm. Hertan puolisiskon Fionan, joka on todella paljon Hertan oloinen ja näköinen! Sekä ihanan Kaisa-sheltin, jota kovasti fanitan! Oli todella mukava nähdä tuttuja, kiitos Sirkku, Sirpa, Anu, Marjo ja monet monet muut nimeltä mainitsemattomat tutut mukavista rupattelutuokioista! Ja kiitos myös loistavalle yhteistyötiimille; näyttelyjärjestäjille!  Näyttely sujui hienosti, vaikka välillä tuntui et eiks ne lopu ikinä! Varsinkin lopussa kun odoteltiin porukalla että mennään Rikun jälkeläisluokkana osallistumaan mutta juuri ennen sen alkua tuli tieto että siihen ei voi osallistua pentuja, ja pikku Millahan on vielä pentuluokassa, joten se odottelu oli turhaa! Mutta silti jäi hyvä mieli ja tunne! Ja koirat jaksoivat ihan hienosti koko päivän, 12 tuntia, ja suurimman osan ajasta häkissä.

Laitan tähän kuvia myöhemmin, jos niitä joltain onnistun saamaan! Oma kamera pysyi visusti laukussa, mutta kyllä siellä monella oli kamera mukana, ehkäpä jostain löytyy meidänkin tyttöjen kuvia!