Aamu tuli aivan liian aikaisin kuten vähän epäilinkin, nukuin kyl mut huonosti, ja kun herätys pläjähti päälle, olisin ollut valmis vaan kääntämään kylkeä ja jatkamaan uniani. Mutta pieni ja karvainen herätyskello oli sitä mieltä et ei mitään ku ylös vaan ja ruokaa jakamaan!

Mikäs siinä sit auttoi, pienet aamupalat tytöille ja sitten aamulenkille. Omat aamukahvit join suurinpiirtein seisten, kun tuntui että kellolla oli myös kiire johonkin? Auton pakkaamisessa ei mennyt kauaa kun olin jättänyt ainakin puolet aiemmin näyttelyreissuilla kuskaamistani tavaroista pois, ja siksi olikin sellainen olo et jotain puuttuu.

Sisäänkäyminen messukeskukseen kävi TODELLA nopeasti, ennenkuin huomasinkaan olin jo kuormani kanssa ohittanut rokotusten tarkastuspisteen ja kehän laidalla, jossa oli jo tuttuja varaamassa paikkoja :)  Noin tunnin odotus ja narttujen kehä alkoi junnuilla, joita oli taasen aika paljon; kaikenkaikkiaan narttuja oli ilmoitettu 63. Kaksi tuntia jouduimme odottamaan ennenkuin tuli Hertan vuoro. Tyttö esiintyi upeasti, hieman häntä korkealle asettuneena, mutta siitä ei rokotettu eikä sinnikkäästi ylös pyrkivästä korvasta jota aina välillä yritin painella alaspäin. Häntä olisi saanut olla vähän pidempi, kallo oli hieman pyöreä ja liikkeet takaa hieman epätasaiset? Ja kun sihteeri otti käteensä sinisen nauhan (EH= Erittäin hyvä), olin ratketa riemusta, sillä sehän meillä oli tavoitteenakin! Nappasin Hertan syliin ja melkein "söin" sen matkalla häkille, niin iloinen olin, ja sen huomasivat kyllä toisetkin.

Eikä kestänyt kauaa kun oli jo Robinin vuoro. Hienosti esiintyi tämäkin tyttö, eikä tuomarilla ollutkaan mitään huomauttamista mutta pystyyn nousevasta korvasta sakotti sen verran ettei antanut kuin keltaisen (H= Hyvä) nauhan. Täytyy myöntää että olin hieman pettynyt, mutta pian se meni ohi, kun alkoi ystävien koirien seuraaminen kehässä.

Tuomari oli ruotsalainen Sonja Björklund, aika tiukka linja,tutki koirat tarkkaan ja harkitusti jakoi Erinomaisia, ja jokunen Tyydyttäväkin oli joukossa,